Pastoraali
Vehreässä maisemassa lepäävät kylät,
kylien vanhat talot ja rehevät puutarhat
Ikiaikaiset askareet ja perityt tavat,
toisiaan seuraavien sukupolvien ketju.
Tasankojen hedelmällinen musta multa,
auringonkukkien ja kypsyvien viljojen vainiot.
Verkkaasti virtaavat mahtavat joet
jotka ravitsevat peltoja, niittyjä ja metsiä.
Tämä suurenmoinen maailma, täynnä elämää ja lohtua
on meillä vain hetken lainassa. Tahdommeko sitä suojella?
Jokainen metsä on siunattu, jokainen niitty on pyhä,
kuten myös jokainen täällä elävä olento
Taivaalla lentävät linnut ja vesien kalaparvet.
Ne pienimmätkin maan sisällä tai maan päällä.
Tuulen suhina metsissä ja merien huokaus rannoilla.
Puiden ja kukkaniittyjen huumaava tuoksu.
Kuulemani äänet ja äänet, jotka vielä joskus kuulen.
Värit, jotka näen ja jotka vielä tulen näkemään.
Tämä suurenmoinen maailma, täynnä elämää ja lohtua
on vain hetken meillä lainassa. Haluammeko sen pitää sen elossa?
Maailmaamme painavat raskaat huolet
kuin pilvimatto, jota vain joskus valo lävistää
kuin kirousta täällä kannamme suruamme
mikä voisikaan toivon herättää
Unhoon painuneet laulut ja menneet saagat
rakkaudesta ja suruista, urheudesta ja toivosta.
Ovat kirjoitettuina syvälle sieluissamme
ja niitä tullaan aina uudelleen laulamaan. (jatkuu seuraavalle sivulle)
Tämä suurenmoinen maailma, täynnä elämää ja lohtua
on vain hetken miellä lainassa. Me voimme sen pitää elossa.
(Perttu Hietanen 3.3.2025)