Kohti kunniallista rauhaa

Suomalaisen sananlaskun mukaan ”parempi laiha sopu kuin lihava riita”. Sananparren selityksissä kerrotaan tämän tarkoittavan sitä, että ”on parempi elää rauhassa ja sovussa, vaikka asiat eivät olisikaan täydellisiä, kuin riidellä ja olla vihainen, vaikka olosuhteet olisivat muuten hyvät”. Rivien välistä on luettavissa, että sanonta täsmää erityisesti ihmisten välisiin suhteisiin eikä niinkään esimerkiksi siihen, kun sorretut ryhmät tai kansat ovat käyneet sotaan sortajiaan ja hyökkääjiään vastaan.  

Pakotettu vai oikeudenmukainen rauha?

Sota ja rauha ja varsinkin niiden välinen tila, ovat horjuvia tiloja, johon mahtuu monta muutakin käsitettä, kuten aselepo, välirauha, sovintoneuvottelut, pakotettu ja epäoikeuden mukainen rauha. Marcus Tullius Cicero (106 – 43 eaa) oli poliitikko, filosofi ja maineikas puhuja, asetti rauhan perspektiiviksi ja politiikan tavoitteeksi. Hänen suuhunsa on pantu sanat: ”en lakkaa tavoittelemasta rauhaa; jopa epäoikeudenmukainen rauha on parempi kuin oikeutettu sota”. Ciceron näkemys määrittelee sodan ja rauhan jännitteistä suhdetta. Kontekstista irrotettua se voi kuitenkin johtaa myös harhaan ja vääriin poliittisiin toimiin.

Ajatellaanpa esimerkiksi nyt Ukrainan sotaa, johon presidentti Trump yrittää saada aselevon väkipakoin; neuvottelemalla hyökkääjän kanssa ja lupailemalla hyökkääjälle alueluovutuksia ja itselleen palkkioksi vaivoistaan Ukrainan mineraalikaivoksia. Jo yksinomaan tämä esimerkki, puhumattakaan siitä mitä on vuosikymmenet tapahtunut Israelin toimesta Palestiinalaisalueilla, tuo konkreettisesti esille ne vaarat, joihin helposti ajaudutaan, jos aselevon tai välirauhan tavoite irrotetaan kontekstistaan.

 

Voiko diktaattorin kanssa sopia rauhasta?

Kansainvälispoliittisessa tilanteessa, jota luonnehtii demokratiavaje, sekä siirtymä demokraattisista käytännöistä ja monenkeskisistä sopimusjärjestelmistä kahdenkeskisiin sopimuksiin, herää epäily voiko niihin luottaa? Voivatko niin syntyneet sopimkset taata osapuolille yhdenvertaiset mahdollisuudet vaikuttaa sopimusten sisältöön.

Luettuani Anne Applebaumin kirjan ”Autocracy Inc, -The dictators who want to run the world” opin jotain olennaista. On harhaista puhua pahoista pojista kuten, Putinista, Trumpista, Xi Jinpingistä, Erdoganista tai Netanjahusta: Pikemminkin on puhuttava autokraattisista verkostoista ja hallitsemisen tavoista, joita on syntynyt ja kehitetty itsevaltiaiden ympärille. Itsevaltiaat on istutettu autokraattisten verkostojen keulakuvaksi.

Applebaumin mukaan harvainvallan verkostoissa ei ole kyse yksittäisitä pahoista pojista, vaan pahojen poikien globaaleista verkostoista, joilla on enemmän tai vähemmän selkeät tavoitteet: Yksi keskeinen tavoite on purkaa ja ajaa alas kansainvälisestä politiikasta monenkeskeiset kansainväliset sopimukset, joita on tehty valvomaan ja takaamaan mm ihmisoikeuksia, demokraattisia käytäntöjä, teknologian kehitystä, ydinasevalvontaa ja markkinoiden toimintaa.

Nyt elämme kiistattomasti olosuhteissa, joissa Kiinan, Venäjän, Intian johtajat ja oligarkit ovat menestyksellisesti ajaneet alas monen keskeisiä multilateraalisia sopimuksia ja varannneet autokraateille suvereenin oikeuden itse päättää siitä mitä kunnioittavat, mihin sitoutuvat jne.  Kiina on jo nyt varastanut Afrikasta suuria rikkauksia kahdenkeskisillä kaupoilla ja sopimuksilla. Nyt Trump ja Elon Mask kiiruhtavat peliin mukaan teknologiapolitiikassa. Trumpin hallinto otti hatkat Maailman terveysjärjestöstä ja Elon Musk haluaa vallata teknologiamarkkinat kaiken kontrollin ulkopuolelle. Nyt puhutaan vain diileistä ja onnistuneista sellaisista, pakottamisesta diileihin, kyvykkyydestä tehdä diileja. Näiden diilien avulla pahat pojat /autokraatit vain suojelevat toisiaan.

Häpeäpaalu

Ukrainan sodassa on helmikuun 2022 jälkeen vuodatettu mittaamattomat määrät verta, haavoitettu ihmisiä, tapettu ja tuhottu kaikki eteen tuleva. Ylin 6 miljoonaa ukrainalaista on ajettu maanpakoon ja toinen mokoma on pakolaisena omassa maassaan. Samaan hiljaiseen sukupolveen kuuluvat lisäksi orvoiksi jääneet ja sotasaaliiksi ryöstetyt lapset, joita Venäjä on sijoittanut ja aivopessyt eri puolille maata. Luvut Israelin toteuttaman kansanmurhasta Gazassa ovat tätäkin kauhistuttavimmat: Amnesty Internationalin Suomen osaston tiedonannon mukaan ” Israelin raaka sotilaallinen hyökkäys oli tappanut 7.10.2024 mennessä yli 42 000 palestiinalaista, heistä yli 13 300 oli lapsia, sekä haavoittanut yli 97 000 ihmistä. Moni heistä kuoli tai haavoittui summittaisissa iskuissa, jotka tuhosivat kokonaisia monisukupolvisia perheitä.” (https://www.amnesty.fi/amnesty-internationalin-tutkimus-israel-syyllistyy-palestiinalaisten-kansanmurhaan-gazassa/)

Jatkuvat pommitukset, miinat ja drooni-hyökkäykset ovat jättäneet jälkeensä traumatisoituneen, kodeistaan paenneen ja henkensä edestä pelkäävän sukupolven niin Ukrainassa kuin Gazassakin. Tämän tietävät kertoa kiistattomasti tutkijat, jotka sadoin tutkimuksin ovat seuranneet sodan kokeneita lapsia, heidän omaisiaan ja hoitajiaan (Punamäki 2024)

Kaikkea tätä militaristinen ja viholliskuuniin perustuva politiikka on saanut aikaan, ja tämä on se konteksti, jonka olosuhteisiin nyt ajetaan tulitaukoa ja neuvotteluja rauhasta. Jokainen voi kuvitella paljon vaikeammaksi ja nöyryyttäväksi se tekee aselevon, jos sen päälle paiskataan häväistys.

Autokraattisten lakeijoiden ja vain omaa etuaan tavoittelevien itsevaltiaiden keskinäisen juonittelun tuloksena syntyneet ehdotukset muistuttavat kyllä pitkälle sitä mitä Stalinin esitti Suomen rahan tunnustelijoille Moskovassa 1940 (Asetus…), tuntuvatkin enemmän nöyryytykseltä ja häpäisyltä, eikä rauhan tavoittelulta.

 

(Pertti Koistinen 10.3.2025)

 

Lähteitä:

Amnesty International (https://www.amnesty.fi/amnesty-internationalin-tutkimus-israel-syyllistyy-palestiinalaisten-kansanmurhaan-gazassa/).

Applebaum A., (2024) Autocracy Inc, -The dictators who want to run the world.Allen Lane. Penguim Books. N.Y.

Aurelius, M., (2024) Itselleni – Keisarin mietteitä elämästä. Basam Books. Tallinna.

Asetus Suomen Tasavallan ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton välisen rauhansopimuksen voimaansaattamisesta.(https://www.finlex.fi/fi/valtiosopimukset/sopimussarja/1940/3)

Punamäki R.L. (2022) Traumaattiset kokemukset ja mahdollisuus rauhaan. teoksessa Koistinen P. Salonen I.(toim) Ukrainan sota ja maailma sen jälkeen. Vastapaino. Tampere.

Werkner I-J., (2018) Das Fortwährende Dilemma Militärischer Gewalt. Transcript Verlag. Bielefeld.