Ajattelin

ajattelin, että ehkä en enää kirjoita runoja
ajattelin, että ehkä olen sanonut kaiken sanottavani ajattelin, että toisilla on ehkä
tähdellisempää asiaa ajattelin, että jos vielä kirjoitan, toistan vain itseäni

mutta sitten ne perkeleet aloittivat taas uuden sodan ajattelin, että jos ne kerran toistavat
itseään,
ei väliä, vaikka minäkin toistan
ei historia toista itseään,
ihmiset toistavat samaa vanhaa hulluutta kerta toisensa jälkeen
uusia sotia aloitetaan päivittäin jossakin päin maailmaa, kaikkialla se tuntuu olevan oiva keino
hankkiutua valtaan, ylläpitää suosiota, päästä eroon arvostelijoista

sankareita syntyy vuosisata vuosisadan jälkeen kun aikuiset miehet, nykyisin myös naiset,
lähettävät nuoria miehiä, nykyisin naisiakin, tappamaan toisiaan ja kuolemaan puolestaan
ja isänmaan ja kodin ja uskonnon ja aatteen puolesta
toisinaan ajattelen, että mikäpä siinä,
tappakoot harhaan johdetut toisiaan, jos kerran haluavat, mutta kun ne tappavat etupäässä
sivullisia,
tuhoavat toistensa kodit, surmaavat toistensa äidit ja isät,
siskot ja veljet, lapsensa ja isovanhempansa, ystävänsä ja rakastettunsa, tappavat ja kuolevat,
tuhoavat ja tuhoutuvat
murskaavat kaiken arvokkaan

he vain tottelevat käskyjä,
kauhistuvat, järkyttyvät, kuolevat elävältä, eivät tiedä mitä tekevät,
kuollessaan ajattelevat lapsuuttaan,
ehkä kuinka keräsivät kukkia äidille äitienpäivänä,
kuinka leikkivät pihalla tai kujalla ystävien ja sisarusten kanssa,
tai sitä opettajaa, joka hymyili ja sanoi ”hyvin tehty, korjaa vain nämä virheet”

ei, en toivo että nämä harhaan johdetut tappavat toisiaan, en toivo että he kuolevat itse,
en toivo edes, että ne jotka heidät lähettivät sotaan kuolemaan ja tappamaan toisiaan, kuolevat
toivon että heidät saatetaan vastuuseen kertomaan miksi tämä tapahtuu,
purkamaan ikiaikainen valhe ”kaunis on kuolla joukkosi eessä”
kuolema voi olla kaunis, mutta murha ei

kertokoot vastuussa olevat kenen puolesta joukon edessä kuollaan,
ei ”puolesta maas, puolesta heimosikin” vaan yritysten, omistajien, liikevaihdon puolesta
kertokoot, miksi reaktio sodan uhkaan on aina ”lisää aseita”, miksei koskaan ”lisää rauhaa”
(Kai Nieminen 12.2.2025)